urn:lj:livejournal.com:atom1:amorelettronico Amorelettronico Amorelettronico 2006-05-30T17:48:24Z urn:lj:livejournal.com:atom1:amorelettronico:9777 2006-05-30T17:48:24Z 2006-05-30T17:48:24Z Fools Garden - Lemon tree Siitäkin taas aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin. Mutta sitten eräs I do -kappale inspasi.<br />En tajua, miten jotkut vain jaksavat. Siis, haaveilla jostain ihmisestä vierelleen, ja kuten laulussa lauletaan, niin ei aiota koskaan luovuttaa. Eihän sitä ikuisuuksia jaksa, mutta nyt on ollut sellainen fiilis jo niin pitkään, niin ehkä se onkin mahdollista.<br />Ok, ajatellaan realistisesti, olen 14, olo on niin haavoittunut ja heikko. Kuin lasi, joka särkyy hellästäkin kosketuksesta. Idioottimaista. raivostuttavaa. <br />Ja kuten varmasti onkin vaikea arvata, kaikki liittyy herraan, jonka etunimi alkaa kirjaimella J, ja joka asuu jossain aivan liian kaukana. Tämänikäisten pitäisi leikkiä vielä barbeilla ja haaveille uudesta Bratzistä. jeah right. Taas yksi päivä hänen kansaan juttelin mesessä, ja toivoin, että aika pysähtyisi. Että voisin olla siinä koneen äärellä hänen kanssaan juttelemassa vaikka ikuisuuden. Mutta sitten en voisi nähdä häntä ._.<br />no jos sinä päivänä, kun Jayn näen, kaikki kellot vain pysähtyisivät, ei tulisi aikaa jolloin lähteä, ei tulisi aikaa, jolloin joutuisin hänet taas hyvästelemään ja vain jäädä odottelemaan seuraavaa kertaa, kun hänet tapaan. <br />Olen sen jo kerran joutunut kokemaan, yhtäkkiä en vain näe häntä. En voi kysyä häneltä, että tuleeko kanssani kylille tänään tai huomenna. Tai voisinhan minä kai, mutta se kaikki.. olisi niin turhaa. Miksi ihmeessä kaikki minulle rakkaat ja tärkeät ihmiset lähteväs pois? Miksi minulle käy juuri näin? Ensin mr.Jay. Tampereelle asti. Sitten parasystäväni Julia muuttaa vantaalle. En tiedä, miten sen kanssa olen pystynyt elämään. Se tyttö on minulle elämä. Enemmän. Ja Ekku muuttaa Helsinkiin. En ole häntäkään nähnyt kun vasta viimeksi viimeviikon maanantaina. <br />Sitten vielä Pave.. Pauliina yritti tappaa itsensä, ja lähteä lopullisesti. Niin kauas, etten häntä olisi enään koskaan vahingossakaan sattumalta tavannut. Onneksi hän kuitenkin tulee kouluun syyspuolella, ja minulle jää tänne Mäntsälään edes joitain _tärkeitä_.<br />siis kyllähän noita ystäviä täällä on, mutta ei sellaisia ystäviä. Ehkä vain "kavereita". siis ystäviä, mutta ei sellaisia ystäviä, joiden vuoksi itkisin, jos heille sattuisi jotakin. <br />Mr.ay on aina niin.. mukava.. eikä tahtoisi siis vahingossakaan loukata minua yms, vanhaa paskan jauhantaa, tiedän.. Mutta en vain pääse tästä tunteesta eroon. en, vaikka kuinka yritän. Tämä ei ole vain sellainen pieni ihastuminen, vaan ihan oikeasti välitän hänestä. Syvästi. Voin sanoa suoraan, että minulla On tunteita häntä kohtaan. Tämä ei ole sellainen tavallinen Teini ihQ d44 juttu. Vaan siis.. yritä ymmärtää